En ole koskaan vielä pahemmin oppinut pitämään sienistä (paitsi metsästäjänleikkeessä!), mutta päätin aloittaa paremman tutustumisen keräämisen muodossa. Lähimetsälle lähti kaveriksi kollikissa Patu.
Löytyihän niitä suppilovahveroita! Sain isältä hyvän vinkin mistä lähteä katsomaan, ja hän tuli vielä itse tohkeissaan perässäni hetken kuluttua näyttämään. Illalla äiti paistoi pienen erän sipulin kanssa, ja oli kuulemma niin hyvää, ettei olla voikaan. Itse en voi nyt paistettuja maistaa, mutta keittiöistä leijailleen tuoksun perusteella uskon joka sanan!
Luin jälkeenpäin, sienien kökötettyä tuntikausia keittiön pöydällä ämpärissään, että sienet tulisi käsitellä mahdollisimman pian keräyksestä (perkauksen olisi hyvä tapahtua jo metsässä ennen keräilyastiaan päätymistä), ja muovipussiin/-ämpäriin ei saisi missään nimessä keräillä. Ups. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti